Kävin tänään koirien kanssa metsälenkillä. Pidin Minnaa taas irti ja hienostihan se muori mukana pysyi, kunnes kotiinpäin käännyttäessä otti yhtäkkiä jalat alle ja lähti täysillä porhaltamaan toiseen suuntaan! Minä tietenkin juoksin kiroillen perässä pitkän matkaa "Minna perkeleee! Pysähdy!". Mukava juosta lumessa raskaat talvisaappaat jalassa ja katsoa miten Minna vaan lisää edellä vauhtia. (Miten röyhkeä muori!) Manta sen Minnan lopulta kiinni otti ja matka kotiinpäin jatkui.
Yhteensä 3,5h meni aikaa ja Villekin ehti meitä jo siinä välissä lähteä etsimään. (Olin nimittäin soittanut aikaisemmin Villelle, että tulee hakemaan meidät autolla pois kun itseltäni meinas loppua puhti kesken kaiken. Sen siitä saa kun ei osaa syödä ennen kuin lähtee metsään tarpomaan. Ville lipsautti puhelimessa, että etkö nyt kuitenkin jaksaisi kävellä takaisinkin ja minä tietenkin pillastuin, että perkele kun tänne asti ollaan kävelty, niin kävellään kyllä sitten takaisinkin ettei koidu vaivaa! Pian loppui puhelimesta akku ja eihän se auttanut muuta kuin todella alkaa tallustelemaan takaisin. Ja sitten karkaa Minna, kuten tuossa edellä jo kerroin. Huoh, ei voi ei muuta sanoa, mutta kotiin lopulta päästiin.)
Se on kevät tulossa. Hurraa. Tänäänkin oli aivan ihana ilma.
Manta oli näin kapea tytsy vielä viime keväänä:
Tältä näyttää taas metsäreitti reilun parin kuukauden kuluttua:
Kommentit