Olen tässä katsellut meidän muorille kaveria. Minnalla kun askel hidastuu näin keväisin ja Mantalla taas vauhti vaan kasvaa. Voihan se myös olla, että muorilla alkaa jo ikäkin painaa. Pää ainakin on kovasti harmaantunut. Jäniksenjälkiä kyllä jahtaa vaikka aamusta iltaan.

Laitoinkin ilmoituksen, että etsitään muorille kaveria. Tarkoituksena olisi kasvattaa laumaa kolmannella koiralla. Dreeveriukko siis hakusessa. Ikää saa jo olla ja jänisjahdit takanapäin. Rauhallinen kaveri Minnalle. Tälläiselle eläkeläiselle olisi tarjolla eläinrakas ja vastuuntuntoinen koti.

Minnallahan on ikävä taipumus haukkua yksin kotona ollessa. Iso ääni kajahtaa entisestä jäniskoirasta. Ihan ulos asti kuuluu, kun Minna purkaa ahdistustaan. Vaikka harvoinpa Minna ihan yksin kotona on. Jos Ville ei oo kotona, niin otan aina molemmat koirat lenkille mukaan. Olisikin mukava, kun voisin käyttää erikseen koirat lenkillä. Dreeverit ja Mantan erikseen, kun etenemistahti on kuitenkin aika erinlainen. Minna kulkee nenä maassa ja Manta harppoo eteenpäin.

Oishan se mukava saada uusi pötkylä taloon.  Tuliskohan siitä samanlainen mukavuudenhaluinen sohvapottu kuin meidän Minnasta? Sais rauhassa köpötellä lenkeillä kahden pötkylän kanssa. Lisää hommaa siitä koitus, mutta ei mahdottomasti. Ja kyllähän minä koiristani huolehdin.

Yksi hyvältä kuulostava dreeveriukko olisi jo katsottuna. Nyt pitäisi vielä saada asiaan lopullinen siunaus Villeltä ja päästä muutenkin yhteisymmärrykseen kaikkien osapuolten kanssa. Juttelin tänään dreeveriukon omistajan kanssa puhelimessa ja hyvältä kuulosti. Saa nyt nähdä.