...nimittäin mun pullat. Yritin leipoa laskiaispullia, mutta tulos ei ollut ihan toivotunlainen. Koiratki nyrpisteli mun luomuksille nenää, siitä voi jo päätellä aika paljon.

Minä täällä haaveilen bernhardinkoirasta. Siinä vasta sessu. Mahtava möllykkä. Oiva lenkkikaveri. Mantalle painikaveri. Ei nyt ihan lintukoiraksi kuitenkaan, vaikka moneksi onkin. Pirun Ville.

Joku voi ihmetellä, että miksen haaveile toisesta rottweilerista. Niin rakas ja upea koira kuin Manta onkin, niin tuskin tulen ottamaan enää toista rottista. Ei rodussa mitään vikaa ole, päinvastoin, mutta jokin ei nyt kuitenkaan ihan natsaa. Ehkä se on se ainanen huono omatunto, kun ei juokse tuolla harrastamassa koiran kanssa kaikenlaista. Väitänpä kuitenkin, että Manta on onnellinen koira siitä huolimatta. Hyväluonteinen, terve, lihaksikas koira. Ja paljon muuta. Elämäänsä tyytyväisen oloinen mölli. Jotain olen siis tehnyt oikeinkin.

Minna kuorsaa sängyllä ja Manta nukkuu ulko-oven edessä. Manta on ollut tänään jotenkin hermostuneen oloinen. Sisälläkin möykkäsi eikä meinannut millään rauhoittua. Joitakin kakaroita juoksi meidän ikkunan takana. Yrittivätköhän tahallaan ärsyttää sisällä haukkuvaa Mantaa? Nostan korvista seinälle semmoiset ipanat. Ehkä olen vainoharhainen.