Mantan jalka näyttää parantuneen, huhheijaa. Ontui siis maanantai-illasta tiistai-iltaan. Kamala katsella kun toinen varoo jalkaansa, mutta onneksi meni levolla ohi. Ainakin ensi maanantaihin otetaan vielä ihan iisisti, että varmasti ehtii parantua.

Tämän päivän olen surffaillut netissä etsimässä tietoa Spinonesta ja Bracco Italianosta. Hienoja rotuja molemmat. Tiedä vaikka pian päästään Villen kanssa tutustumaan rotuihin ihan "livenä".

Leivoin äsken mokkapaloja, mutta eihän siitä mitään tullut. Pohja jäi ihan raa´aksi ja kuorrute ei kovettunut ollenkaan. Varmaan oli ohjeissa jotain vikaa... Hih hih.

Olin tietenkin ehtinyt Villelle kehua olevani oikea mestarileipoja...Noh, koirille ainakin maistui palat. Ei minusta leipuria tule, kai se on jo uskottava.

Mietin tässä, että alottaisinkohan metsästysharrastuksen. Rakastan luonnossa liikkumista, mutta sopiiko kuvaan haulikko? Taidan jättää sen puolen vielä Villelle. Hyi, tulee heti mieleen hirvikärpänen tukassa. Olin siis isäni ja Villen mukana kanalintujahdissa ja jostain se ötökkä pääsi livahtamaan hiuksiini vaikka kuinka yritin piiloutua hupun alle. Hyi, olipa inhottavaa kun hirvikärpänen juoksi pitkin päänahkaa ja niskaa eikä lähtenyt millään pois.

Toivottavasti nuo helkkarin hirvikärpäset ei leviä tänne asti. Missä minä sitten lenkkeilen? Kai se on sitten siinä vaiheessa pakko karaistua...

Mietinpä tässä, että vaihtaako koirakin päivänvalon pituuden mukaan karvansa? Kuka tietää?