Kävin Mantan kanssa eilen metsälenkillä Kirsin, Himpan ja Nikitan kanssa.
Mukava oli käydä vaikka pakkasta oli liki -15c ja hyytävän kylmä tuuli valkaisi nenän. Ei näkynyt kelkan kelkkaa eikä muita kulkijoita. Askelmittari paljasti lenkin pituudeksi reilut 7km ja vajaa pari tuntia meni koko reissuun.
Manta taisi rakastua Himppaan! :) Ei hetken rauhaa antanut Himpalle. No sen verran, että jatkuvasti kävi tarkistamassa onko emäntä tallella ja kerran varasti jopa hanskan kädestä mitä ei ole ennen tehnyt. Mahtava saalis tuntui olevan.
Tänään pakkasmittari näyttää -22c. Pidin Mantaa metsässä irti kun ei tarkene lenkillekkään lähteä. Minnalla jäätyi töppöset jo alkumatkasta. Huomiseksi on luvattu -24c. Hyi helvetti.
Naapurin koira oli pihalla irti ja lähestyi meitä uteliaana. Manta ei ole ennen moista sessua nähnyt ja ajoikin raukan kiireellä kotiovelle. Huvittava näky, naapurin koira juoksee edellä askeliaan venyttäen karkuun ja Manta porhaltaa perässä. Mitäs pitävät koiriaan irti asutusalueella. Vaikka hyvinhän sessut näyttivät lopulta tulevan toimeen.
Täällä näitä irtokoiria näkyy melkeinpä päivittäin. Mikä siinäkin on, ettei koirat pysy kiinni? Ja miten joku edes uskaltaa päästää koiransa yksin liikenteen ja muiden vaarojen sekaan? Vahingot on eri asia, mutta tarkoitankin näitä jotka päästävät tarkoituksella koiran ovesta ulos jaloittelemaan. Oishan se kyllä helppoa. Hohhoijaa.
Kommentit