Kävin tänään koirien kanssa kolmen tunnin metsälenkin. Vähän venyi, kun yritin kiertää kelkkareitit metsän kautta, mutta siellähän oli vastassa umpihanki. Lunta oli niin paljon, että Manta upposi kaulaansa myöten hankeen. Minna eteni suht. vaivattomasti kun minä puuskutin edellä auraamassa uraa. Kesti lähes puoli tuntia edetä vajaan kilometrin lenkki. Huh huh! Ihan otti kunnon päälle.

Päästin Minnan irti metsässä. Mummeli pysyi hyvin mukana aina siihen asti kunnes haistoi jäniksenjäljet.

Manta aristi taas illalla toista etujalkaansa. Ylirasitusta? Éi kai se auta kuin käydä kuvauttamassa kun tulee rahaa. Menisin heti, mutta tyhjästä on paha nyhjästä niin kuin sanotaan. Pitää nyt taas pitää lepopäiviä, niin turhauttavia kuin ne kaikille onkin. Jospa se tästä.