... vaan välillä myös silkkaa hampaiden kiristelyä.
Tulin koirien kanssa lenkiltä.
Ensin käytin Mantan metsässä lenkillä. Pakkasta 16c, talvikengissä reikä (jonka Manta on tietenkin syönyt) josta meni lumi sisään. Manta vetää kieli pitkällä metsään asti jossa päästän sen irti purkamaan paineita. Juoksee aikansa kunnes kyllästyy ja siirtyy kiusaamaan minua. Moottorikelkat huristelevat ohitsemme, otan koiran kiinni joka tietenkin jatkaa vetämistä. Vetää vetää vetää, vaikka mitä tekisin. Kävelemme syvässä hangessa, nokka jäässä ja kunto loppuu lumessa kahlatessa. Manta kiskoo ja kiskoo. Kättä ja oikeaa polvea vihloo ja varpaat on tunnottomat kalikat. Matkaa jäljellä... liikaa! Epätoivo iskee, en pääse täältä koskaan pois!
Pääsemme lopulta kotiin. Minna hyppii ovea vasten ja vaihdan koiran. Ensin juostaan kuin päätön kana rallia ja sitten jahdataan jäniksenjälkiä. Vajaa tunti menee ja itse olen kävelevä jääpuikko siinä vaiheessa. Tekee hyvää flunssalle, heh.
Kun nyt tässä valittamisen vauhtiin pääsin, niin jatketaan:
- Minna söi mun rillit pari- kolme vuotta sitten enkä vieläkään oo raaskinu ostaa uusia! Tästä olen katkera.
- Tukka takertuu lenkillä korvakuulokkeisiin jotka Minna on jyrsinyt uuteen uskoon.
- Seiniä ja lattiaa on remontoitu Mantan toimesta. Kääk.
- Mantaa voin myös syyttää aina jäässä olevista varpaista kun meni tuhoamaan mun kengän. Ja toinen kintaskin on kuin räjäytetty!
Puhumattakaan niistä kaikista illoista jotka olisit mielummin viettänyt sohvalla loikoillen kuin vesisateessa/räntäsateessa/lumipyryssä/missä tahansa muussa vähemmän viehättävässä säässä koiran kanssa lenkkipolulla. Niin ja tietenkin vielä aina kahteen kertaan peräkkäin, pitäähän ne molemmat koirat lenkittää.
Puhumattakaan niistä loputtomista karvaläjistä/kuolavanoista lattioilla, sohvilla, joka nurkassa ja vaatteissasi. Ikkunoita on turha edes ajatella pitää puhtaana kun Manta pyyhkii niihin kuononsa ulos katsellessaan.
Puhumattakaan niistä lukemattomista riidoista mitä Villen kanssa joutuu käymään säännöllisin väliajoin koirien puolesta ja vuoksi.
Puhumattakaan siitä, että koskaan et voi lähteä mihinkään ilman että koirat on huolehdittu ensin. Lenkitetty, ruokittu ja rapsutettu. Aamulla lähdet ensimmäisenä viemään koiria ulos ja illalla et pääse nukkumaan ennen kuin koirat on käytetty. Olit sitten rättiväsynyt tai et. Mihinkään reissuun (edes päiväksi) et voi lähteä ellei Ville jää kotiin huolehtimaan koirista. Kenelle niitä hoitoon muka uskaltaa antaa? Ties mitä tapahtuu, ajattelet. Jätät siis menemättä ja istut kotona.
Et voi edes syödä rauhassa ilman Minnan syyttävää tuijotusta ja äänekästä tuhinaa!
Uusi vuosikin jää väliin kun eihän koiria voi jättää yksin kotiin pommitusta pelkäämään. Tiirailet siis ikkunasta raketteja. Muutaman saatat nähdäkkin.
Koirat koirat koirat. Koko elämäsi pyörii koirien ympärillä!
No niin, kylläpäs helpotti. Eihän tämä niin kamalaa olekkaan vaan oikeastaan aika mukavaa. ;)
(Ja mikä hulluilta, haaveilen vielä kolmannesta koirasta!)
Kommentit