...ollenkaan. Onhan tässä jo 3 viikkoa sairastettu eikä loppua näy. Veto pois, oi voi.
Sattuipa eilen jännä juttu, kun olin Mantan kanssa lenkillä. Oltiin hautausmaan kohdalla tulossa takaisin, kun kuulin takaa juoksuaskeleita. Askeleista tunnistin, että eläin sieltä tulee ja käännyin katsomaan. Mitä ihmettä! Susiko se siinä menee?
No ei se tainnut ihan susi olla, vaan jonkun karannut hysky vai mitä ne nyt on. Ilmeettömänä se meidän ohi juoksi toista etujalkaansa ontuen. Mantan kanssa vaan katottiin eikä Manta edes kiskonut perään. Vinkui vähän.
Mentiin kilometrin verran eteenpäin ja sieltähän se sama "hukka" juoksee vastaan. Taas toista kaistaa. Pysähdyttiin ja yritin kutsua koiraa luokse katsoakseni, että mikäs tämä nilkuttaja on miehiään. Kaulassa sillä oli jokin vaimeasti helisevä panta. Ei ollut hysky kuulevinaan kutsujani vaan paineli taas ilmeettömänä eteenpäin. No, toivottavasti löysi kotiinsa.
Manta hoksasi myös vaalimainokset tienvarsilla. Ensin vain vilkaisi mainoksia ja sitten hoksasi, että mitä jättinaamoja ne nämä on? Äkkiä karvat pystyyn ja hirveä murina tuijottaville jättiläisille. Syvä, varoittava haukku ja hiipien mentiin katsomaan lähempää. Itse upposin melkein vyötäröä myöten ojaan. Todettiin kuitenkin pahvinaamat vaarattomiksi ja jatkettiin matkaa.
Meidän jäniskoira Minnalle sattui huvittava juttu tässä yks päivä. Minnan istui ison hangen päällä tortulla, niin eiköhän juossut rusakko mutkan takaa melkein suoraan syliin. Minnalla pullistui silmät päästä kun yritti vauhdittaa asiaansa. Rusakko oli kuitenkin jo kaukana siihen mennessä kun Minna oli valmiina jahtiin. Hih hih, sainpahan hyvät naurut.
Sain Villeltä lahjaksi askelmittarin ja eilen päästiin jo sitä jotenkin testaamaan. Minnalla saldo 5 km ja Mantalla vajaa 8 km. Eli minulla siis yhteensä 13km. Reilu 5 km on se iltalenkki minkä käyn Mantan kanssa arkisin. 3 km se lyhyempi sitten. Pitäishän se ainakin kymppiin saada päivän kilometrin jo pelkästään Mantalla. Käytän siis aina erikseen koirat lenkillä. Mutta huh huh, kun on niin veto pois ettei jaksais postilaatikollakaan käydä. Ois pitäny sillon flunssan ja kuumeen alussa ymmärtää levätä pari päivää kunnolla, niin oltas varmaan tästäkin jo päästy. No, ei kai se enää auta jossitella.
Mari ja Jedi kysyi meitä tänään metsälenkille, mutta jouduin jättämään väliin. Tais vähän aikaa sitten samassa jamassa tehty hikinen reissu kostautua ainakin viikon pitemmällä flunssalla ja kuumeella. Menin vielä lupaamaan Villelle, että huolehdin koirien ulkoilutuksista ja lenkityksistä viikon ajan yksin. Huoh.
Ihanaa kun päivät pitenee! Ja kohta on jo kesä! ;)
Kommentit