Ja nyt on sitten paluu arkeen. Hyvä niin.

Mutta minullapas on kuukauden työttömyyskausi ja sen aioin pyhittää metsälenkeille. Kyllä, ihan totta, metsälenkeille. Eilen viimeksi käytiin metsälenkillä ja itseltä meinasi kunto loppua kesken reissun. Teki mieli pyllähtää hankeen ja jäädä siihen istumaan. Flunssa vie voimat. Pimeäkin ehti tulla kesken lenkin ja eihän se auttanut kuin tulla valkeisjärventietä takaisin.

Tänään Manta pääsi taas Iitan kanssa leikkimään. Tytöt juoksi kuusen ympäri peräkanaa, Manta edellä ja Iita perässä. Hih. Harmi ettei ollu kameraa mukana.

Minna on ollut tosi pirteä lumen tultua. Juosten mennään lenkit tai mentäisiin jos Minna saisi päättää. Minna töppöjalka uppoaa hankeen niin, ettei näy koko koiraa. Silti se sisukkaasti eteenpäin puskee ja vieläpä kevyen näköisesti. Kerrassaan hupaisan näköistä.

Itselläni on kamala koiranpentukuume. Isosisko on ottamassa kaukkarinpentua ja kysyikin, että tuonko teillekin samalla. Vastasin, että tottakai, mutta Ville oli tietenkin eri mieltä. Höh. Miksi Villen pitää aina olla niin pirun järkevä. Miksi, oi miksi.

Seuraavan koiran kanssa tulee varmasti tehtyä enemmän oikein ja vähemmän virheitä. Mantan kanssa on tehty melkeinpä kaikki kantapään kautta. Minä olen liian lepsu ja hyväsydäminen. Mikään natsi ei tarvitse (eikä saa) tietenkään olla, mutta johdonmukaisuus on tärkeää ja selkeä johtajuus laumassa. Tämänkö vielä saisin uppoamaan paksuun kallooni niin hyvä tulisi. Tai tottakai minä sen ymmärrän, mutta vielä kun oppisi toimimaan aina sen mukaisesti. Minna taas... no, Minna on meijän prinsessa.

Minnan ja Mantan kuulumisia on käyty lukemassa jo yli 1130 eri koneelta. Oho.

pst. Arvatkaa kenestä tulee vielä joku päivä eläinsuojeluvalvoja?